Mediassa velloo keskustelu ”joka kunnassa on oltava terveyskeskus” tai ”onhan se mukavampi mennä vastaanotolle kilometrin säteellä kuin kymmenien kilometrien päähän”. Näitä keskusteluja käydään mielikuvien tasolla. Todellisuus on toisenlainen. Hoidon ja avun tarpeet ovat erilaisia, potilaat/asiakkaat ovat erilaisia. Hoidon järjestämisen ja tuottamisen lähtökohta on saada niukoilla resursseilla aikaan mahdollisimman paljon terveyttä.
Resurssit ovat rajalliset, joten joudumme pohtimaan, miten kaikki tarvitsevat pääsisivät hoidon piiriin. Jos hoitoa tarjotaan pienelle joukolle paikassa A, niin riittääkö resurssit paikkaan B isommalle joukolle potilaita. Ratkaisu on hoitaa sekä A että B ryhmän potilaat hyödyntäen erilaisia vastaanottotapoja perinteisen terveyskeskusvastaanoton lisäksi esim. puhelinta, moniammatillista tiimiä, kiertäviä yksiköitä, digipalveluja.
Suomessa kaikki saavat tarvitsemansa hoidon. Eri sairausryhmistä erityistä huomioita pitää kiinnittää potilaisiin/asiakkaisiin, jotka eivät itse pysty pitämään huolta itsestään eikä varsinkaan oikeuksistaan. Mielenterveysongelmista kärsivien terapiatakuu on aivan välttämätön. Päihderiippuvaisten pitää saada yhteys asiantuntijaan 24/7. Silloin, kun asiakkaan näkökulmasta on oikea hetki. Sosiaalipuolen apua tarvitsevat kuten ikäihmiset ja lastensuojelun asiakkaat pitää erityisesti huomioida avun saannissa.
Vakavissa ja pitkäaikaisissa sairauksissa menemme helposti sinne, missä on parasta mahdollista hoitoa. Välimatkalla ei ole niin suurta väliä. Kaikista terveydenhuollon asiantuntijoista on pulaa, pelkät seinät eivät hoida ketään ja erityisosaamisella on merkitystä. Apua pitää hakea, kun sitä tarvitsee. Erilaiset hoitoonpääsyn tavat ovat tärkeitä sekä potilaille että asiantuntijoille.
Tarja Honkalampi
aluevaaliehdokas (kok.)
terveystieteiden maisteri, sairaanhoitaja