Helsinki Garden -hanke on nostanut julkiseen keskusteluun tapahtumien, kulttuurin ja luovan talouden merkityksen kaupunkien elinvoiman kannalta.

Hankkeen ympärillä käydystä poliittisesta prosessista ja julkisesta keskustelusta voidaan olla montaa mieltä, mutta keskustelu itsessään on tervetullutta. Se muistuttaa, että kulttuuri, tapahtumat ja niiden ympärille rakentuva yritystoiminta eivät ole pelkkiä kuluja, vaan investointeja vetovoimaan, elinvoimaan ja alueiden kehitykseen.

On syytä pohtia, mitä voisimme oppia keskustelusta Lahdessa. Emme tarvitse miljardiluokan hankkeita ymmärtääksemme, että kulttuuri ja luova talous ovat keskeisiä kaupungin houkuttelevuuden kannalta. Tarvitsemme ennen kaikkea yhteisen vision sekä vahvaa yhteistyötä paikallisten toimijoiden, yritysten ja kulttuurikentän välillä.

Lahti on kesäisin hiljainen kaupunki. Meillä on muutamia merkittäviä tapahtumia, jotka tuovat alueelle kävijöitä, mutta niiden väliin jää pitkiäkin ajanjaksoja, jolloin keskustassa liikkuu vähän ihmisiä.

Tarvitsemme enemmän vetovoimatekijöitä ja koko kesän läpi jatkuvia kiinnostavia sisältöjä, jotka houkuttelevat matkailijoita niin Päijät-Hämeestä kuin kauempaakin.

Julkisuudessa on noussut esiin muun muassa torille suunniteltu superterassihanke. Pelkkä ravintolatoiminta ei kuitenkaan yksin riitä houkuttelemaan uusia kävijöitä kaupunkiin.

Torin elävöittäminen on tärkeää, mutta keskustan elinvoima syntyy ennen kaikkea sisällöistä. Tarvitsemme koko kesäkauden jatkuvaa ohjelmaa, tapahtumia, esiintyjiä ja yhteisöllisiä kokemuksia, joiden vuoksi Lahteen tullaan myös kaupungin ulkopuolelta.

Vetovoimatekijän ei tarvitse sijaita torilla. Tärkeintä on, että se tuo kaupunkiin uusia kävijöitä, jotka käyttävät keskustan palveluja laajasti.

Pienimuotoinen toiminta kierrättää usein samaa paikallista yleisöä, mutta ei merkittävästi kasvata kävijämääriä. Aidosti vaikuttavat kulttuuri- ja tapahtumakonseptit luovat keskustaan jatkuvaa ihmisvirtaa ja hyödyttävät samalla laajasti alueen yrityksiä.

Juuri siksi torin kehittämisessä ei kannata tyytyä nopeisiin ratkaisuihin. Tarvitsemme näkemyksen siitä, miten yksittäiset hankkeet liittyvät laajempaan keskustavisioon ja kaupungin vetovoiman vahvistamiseen pitkällä aikavälillä.

Toiminnan jatkuvuuden ja kehittämisen kannalta tarvitsemme korkeatasoista, oman alueemme ulkopuolelle näkyvää tarjontaa. Tarvitsemme sisältöjä, jotka erottavat Lahden muista kaupungeista ja antavat ihmisille syyn valita juuri Lahden vierailukohteekseen.

Tässä yhteydessä olisi ehkä syytä avata uudelleen keskustelu kesäteatterista. Muistamme hyvin vuosia jatkuneet keskustelut kesäteatterin sijainnista ja tulevaisuudesta Lahdessa. Lopputuloksena olemme menettäneet paljon potentiaalia.

Kesäteatteri on monissa suomalaisissa kaupungeissa merkittävä matkailu- ja kulttuuriveturi, joka tukee samalla ravintoloita, majoituspalveluita ja muuta yritystoimintaa.

Lahden omaleimaisuus voisi syntyä jatkossa esimerkiksi hyödyntämällä sirkuskoulutuksen alueelle tuomaa kansainvälisen tason osaamista nykyistä laajemmin.

Oikein koordinoituna kokonaisuus voisi tarjota mahdollisuuksia myös paikallisille taiteen ja kulttuurin tekijöille sekä hyödyntää alueella olevaa vahvaa lasten- ja nuortenteatteriosaamista. Samalla vältettäisiin suora kilpailu nyt lähikuntiin sijoittuneiden tasokkaiden draamapainotteisten ohjelmistojen kanssa.

Nykysirkus puhuttelee kaikenikäisiä katsojia ja matkailijoita yli kielirajojen. Tanssiteatteri Hurjaruuthin Talvisirkus on vakiinnuttanut asemansa jokavuotisena perinteenä. Lahden vetovoimatekijänä voisi olla esimerkiksi vuosittain uusiutuva Kesäsirkus.

Tiloja kaupungista löytyy, jos tahtoa löytyy. Onko esimerkiksi kaupungin esitystilojen käyttömahdollisuuksia ja käyttöastetta arvioitu riittävän kunnianhimoisesti kesäkäytön näkökulmasta?

Nyt olisi oikea hetki käydä avoin keskustelu siitä, mitä haluamme Lahden olevan kesäkaupunkina. Millaista kulttuuria ja tapahtumatarjontaa tarvitsemme? Kenen tehtävä on johtaa kehitystä?

Ja ennen kaikkea: miten varmistamme, ettei paikallista potentiaalia jälleen menetetä siksi, että yhteinen suunta jää määrittelemättä?

Mia Mironoff

Lahden Kokoomusnaisten puheenjohtaja