Suomen taloudessa on viimein merkkejä vahvasta kasvusta ja teollisia investointeja on käynnissä ja suunnitteilla miljardien eurojen edestä. Erityisesti datakeskukset, sähkökattilat ja muu sähköistyvä teollisuus muuttavat sähköjärjestelmämme mittakaavaa nopeasti.

Fingridin mukaan jo liittymissopimuksen tehneiden datakeskushankkeiden suunniteltu kokonaisteho on lähes viisi gigawattia. Koko maan sähköjärjestelmän kokonaisteho on noin 21 gigawattia, joten uusi kysyntä on todella merkittävää.

Kasvu on Suomelle erinomainen uutinen, mutta vain jos pystymme tuottamaan ja siirtämään tarvittavan sähkön kilpailukykyiseen hintaan. Sähkö on ollut yksi Suomen teollisuuden kilpailueduista. Sitä etua ei saa menettää. Samalla on muistettava suomalaiset kotitaloudet. Kylmässä Pohjolassa kohtuuhintainen sähkö ei ole ylellisyystuote vaan yksi toimivan yhteiskunnan perusedellytyksistä.

Kun teollisuuden sähkönkulutus kasvaa voimakkaasti, meidän on huolehdittava siitä, ettei kasvavaa kysyntää makseta kotitalouksien sähkölaskuissa. Suomen energiapolitiikan on turvattava sekä teollisuuden kilpailukyky että kansalaisten riittävä ja kohtuuhintainen sähkö.

Ensimmäinen tehtävä on poistaa sähköverkon pullonkaulat. Fingrid investoi kantaverkkoon ennätystahtia, mutta suurten liittymien toteuttaminen vie helposti vuosia. Uuden kytkinlaitosliitynnän rakentamiseenkin on varattava noin kaksi vuotta ja laajemmat verkkovahvistukset vievät vielä pidempään. Luvituksen, viranomaisprosessien ja verkkorakentamisen on pystyttävä etenemään investointien vaatimassa tahdissa.

Toinen ja vielä suurempi kysymys on sähkön tuotanto. Vuosia Suomessa keskusteltiin siitä, ettei uuteen tuotantoon kannata investoida, koska sähkö oli liian halpaa. Nyt kysyntä kasvaa nopeasti. Fingrid itse arvioi, että tuuli- ja aurinkovoiman rinnalle tarvitaan lisää säästä riippumatonta sähköntuotantoa ja säätökykyä.

Tuuli- ja aurinkovoimaa pitää rakentaa lisää, mutta ne eivät yksin riitä teollisuuden ja datakeskusten ympärivuorokautiseen tarpeeseen. Jos samalla haluamme irti fossiilisista polttoaineista, johtopäätös on selvä: Suomi tarvitsee lisää ydinvoimaa.

Pyhäjoen Hanhikivellä on tähän poikkeuksellinen mahdollisuus. Rosatomin hanke päättyi vuonna 2022 ja Fennovoima on sen jälkeen ajanut hanketta alas sekä valmistellut laitospaikan myyntiä. Tämä ei tarkoita, että vanhaa hanketta pitäisi herättää henkiin. Se tarkoittaa, että jo tehtyä työtä, aluetta ja infrastruktuuria ei pidä hukata.

Tarvitaan uusi, täysin länsimainen hanke ja omistusrakenne. Valtion on yhdessä suomalaisten energia- ja teollisuusyhtiöiden kanssa rakennettava rahoitus- ja toteutusmalli, jolla Hanhikivelle löydetään uskottava länsimainen laitostoimittaja ja investoijat.

Aikaa ei ole hukattavaksi. Ydinvoimalan suunnittelu, luvitus ja rakentaminen kestävät vuosia. Orpon hallituksen uusi ydinenergialaki sujuvoittaa prosessia vuoden 2027 alusta, mutta laki yksin ei rakenna yhtään megawattia.

Jos Suomi haluaa miljardien teolliset investoinnit, työpaikat ja kasvun, meidän on varmistettava niiden tarvitsema puhdas, vakaa ja kohtuuhintainen sähkö. Samalla meidän on pidettävä huolta siitä, että sähkö pysyy kohtuuhintaisena myös suomalaisissa kodeissa.

Suomen seuraava suuri ydinvoimahanke on käynnistettävä nyt.

Francis McCarron
Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja