Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumosi neljä Lahden kaupungin päätöstä, jotka koskivat kaupungin tytäryhtiöihin liittyviä järjestelyjä. Oikeus katsoi viranomaisvalmisteluiden olleen puutteellisia, eli käytännössä päätösten perustelut eivät olleet tarpeeksi kattavat.

Koska hallinto-oikeus arvioi vain valmistelun juridista riittävyyttä, avoimeksi jäi, kuinka tarkoituksenmukaista poliittinen päätöksenteko oli.

Tapaus avaa mielestäni tärkeän ja isomman keskustelun, joka kannattaisi ulottaa yksittäisten seikkojen sijaan koskemaan kaupungin omistajapolitiikkaa laajemmin. Tarkempaa tarkastelua tulisi tehdä varsinkin siitä näkökulmasta, missä kaupungin omistajuudesta hyödytään ja missä markkinaehtoisuus saattaisi olla parempi vaihtoehto.

On erittäin tärkeää, että kriittisen infrastruktuurin ja luonnollisten monopolien kohdalla kaupungilla on selkeä omistajuussuhde, koska niillä on merkittävä vaikutus varautumiseen, väestön resilienssiin ja kaupunki-infran strategiseen ohjaamiseen. Energia, vesihuolto, julkiset toimitilat, asuminen sekä keskustan saavutettavuuden ja liikennevirtojen ohjauksen kannalta tärkeä pysäköinti-infra ovat tästä selviä esimerkkejä.

Mielestäni kaupungin omistajuussuhteita tulisi kuitenkin arvioida kriittisemmin osa-alueilla, joilla markkinaehtoista toimintaa syntyy luonnollisesti. Samalla olisi perusteltua tarkastella mahdollisuuksia avata toimintaa enemmän paikallisille yrityksille.

Tällaisia voivat olla esimerkiksi alueen elinvoimaa, markkinointia ja yritysyhteistyötä tukevat toiminnot. Mielestäni olisikin perusteltua tarkastella, olisiko tällä osa-alueella mahdollisuuksia avata toimintaa enemmän paikallisille yrityksille ja voisiko kaupunki hyötyä kevyemmistä ja kohdennetummista yhtiörakenteista.

Keskustelua tulisi ulottaa myös julkisen ja yksityisen väliseen toimintaan, kuten erilaisiin yritysjärjestö- ja yhteistyöverkostoihin. Niiden avulla kyettäisiin tarjoamaan markkinoille kollektiivista tukea ilman, että se olisi pelkästään julkisilla varoilla järjestettyä toimintaa.

Tällaisilla järjestelyillä kyettäisiin vapauttamaan julkisia varoja ja resursseja, mikä keventäisi julkisen talouden painetta. Tämä ei tietenkään tarkoita yksinkertaisia tai nopeita muutoksia, sillä omistajapolitiikka kytkeytyy moniin juridisiin ja hallinnollisiin rakenteisiin.

Järjestelyt kuitenkin loisivat enemmän tilaa alueen yrityksille, jolloin kaupunki puolestaan kykenisi kohdentamaan rajallisia resurssejaan esimerkiksi koulutukseen, jossa markkinaehtoiset ratkaisut eivät yksin pysty vastaamaan tarpeeseen.

Lassi Leivo