Blogi

”Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä”, kerrotaan Minna Canthin lausahtaneen

22.3.2021
Blogi

”Kaikki naiset älkööt tehkö käsitöitä”, kerrotaan Minna Canthin lausahtaneen

Lausahduksen toteaja on saattanut tarkoittaa sillä totaalista käsitöistä kieltäytymistä tai sitten aidosti sitä, että kaikkien ei tarvitse niitä tehdä. Tai sitten sitä, että naiset kykenevät muuhunkin. Tähän tietysti on tasa-arvon nimissä tähdätty ainakin Suomessa jo reilut sata vuotta. Mitä lie tarkoittanut. Periaatteessa ihan sama minulle. Joka tapauksessa keskustelussa nousi nytkin esiin se seikka, että me ajattelemme nykyisinkin itse kukin eri tavalla. Käsityöt ovat monen silmissä vähäpätöinen juttu ja ajan voisi käyttää järkevämminkin. Voisi varmasti, kuka mitenkin. Toiset kiertävät golfkenttiä päivät pääskytykseen, osa tekee sudokuja, monet ovat kuntosali-addikteja, jotkut istuvat pilkillä tai kesäkalassa ja kirjoittajiakin löytyy. Suotakoon se kaikille näitä ja vastaavia asioita harrastaville. Onpa heitäkin, jotka ehtivät tehdä montaa näistäkin asioista.

Jos Minna Canth on tarkoittanut sanomallaan, että ottakaa naiset enemmän valtaa ja osallistukaa päätöksentekoon, voin kertoa, että käsitöidenteko ei estä tuotakaan. Olen ollut reilut 20 vuotta kaupunginvaltuutettuna ja luultavimmin puolet siitä ajasta myös kaupunginhallituksessa ja lopun ajan tarkastuslautakunnassa sen puheenjohtajana tai jäsenenä. Lisäksi aika monen yhtiön, yhtymän tai järjestön hallituksessa ja muissa luottamustehtävissä eri tahoilla. Kohtuullisesti olen saanut siis valtaa myös päätöksenteossa. Siitä huolimatta käsityöt ovat olleet olennainen osa arkeani aina.

Aloitin kangaspuilla mattojen kutomisen, kun olin 24-vuotias. Muistan tuon siksi, että ostimme mieheni kanssa remontoitavaksemme ensimmäisen vanhan kesähuvilan silloin ja halusin tehdä itse sinne kaikki matot. Menin Lahden kaupungin silloin ylläpitämälle Launeen kudonta-asemalle, joka toimi Launeen Lastentalossa Tapparakadulla. Siellä Aira Ruuhimäen tiukassa ohjauksessa löysin kangaspuilla kutomisen lumon, joka ei omalla kohdallani ole hellittänyt sen jälkeen. Perustin sittemmin oman yrityksen, perheeseen tuli tytär ja ajankäyttömahdollisuudet muuttuivat monella tapaa, mutta paras rentoutumistapani tilaisuuksien tullen olivat käsityöt. Tuli aikakausi, jolloin hullaannuin myös tilkkutöihin. Kävin kursseilla, liityin Finn Quilt-järjestöön, osallistuin Lahden Tilkkukillan toimintaan ja ompelin. Koska aina olen halunnut oppia uutta, tehdä asioita liiankin usein vaikeimman kautta, värjäsin kankaita, värjäsin villalankoja ja nautin. Nautin suunnattomasti siitä, että sain ja saan edelleen omin silmin nähdä mitä kokeiluistani syntyy. On sitten kyse kutomisesta, neulomisesta, virkkamisesta tai värjäämisestä. Uskokaa tai älkää, se on voimavara. Ei se minulle ole ajan haaskausta, se auttaa jaksamaan vaikeammissa haasteissa. Voin kokemuksesta sanoa, että jo pelkästään kuntapolitiikka imee voimia, kun sitä sydämellään tekee. Omalla kohdallani värien kanssa pelaaminen, tapahtuu se sitten lankojen, matonkuteiden, kankaiden tai värimaalien avulla, on sitä voimien keruuta, jota arjessa tarvitsen. Ja mikä parasta, niistä jää jälki, jotain valmista, josta saattaa olla iloa muillekin kuin itselleni.

Vielä tuohon Minna Canthin sanontaan. Muistan ajan, jolloin itsekin välillä mietin mm. mattojen kutomiseen ja siihen tarvittavien materiaalien esivalmisteluun liittyen, että onkohan tämä ihan täyspäisen hommaa. Silloin, jo vuosikymmeniä sitten eteeni osui artikkeli, jossa kerrottiin Ruotsin keskuspankin johtajan, naisen, rentoutuvan mattoja kangaspuissa kutomalla. Oli muuten lohduttava havainto. Johtaa suurta pankkia ja ”voida” julkisesti kertoa kutovansa mattoja. Ihanan vapauttava ajatus. Melko äskettäin oli juttua Ylen poliittisesta toimittajasta, joka harrastaa kangaspuilla kutomista. Ja hei, onko aihetta olla ylpeä siitä, että aikanaan, kun Lahden kaupunki päätti säästösyistä lopettaa kutomotoiminnan ylläpitämisen, lopettaen kudinta-aseman toinen toisensa perään, me harrastajat päätimme perustaa osuuskuntayrityksen ja luoda uuden kutomon. Meitä oli silloin 74, joista paria perustajiksi tullutta miestä lukuun ottamatta naisia. Se jos mikä on vastuun- ja riskin ottoa, johon tarvittiin muutakin kuin käsitöidentekemisen taitoa. Olen tuon osuuskuntayrityksen hallituksen puheenjohtaja tänäkin päivänä ja ihan hemmetin ylpeä siitä, että tuo suht suurimuotoiseksi kasvanut ja kaikille halukkaille mahdollistettu kutomotoiminta on jatkunut Lahdessa jo reilut 20 vuotta. Siihen on kuulkaa vaadittu kymmeniltä ja taas kymmeniltä ihmisiltä paljon tehtyjä tunteja.

Siispä naiset, tehdään käsitöitä, otetaan vastuuta yhteiskunnallisista asioista, osallistutaan ja ollaan rohkeasti oma itsemme. Ihan riippumatta siitä, mitä Minna Canth on lausunut joskus 1800-luvun loppupuoliskolla. Hänen tekemisiään ja saavutuksiaan toki muutoin kunnioittaen.

Merja Vahter
kaupunginvaltuutettu
kaupunginhallituksen jäsen
Koulutuskeskus Salpaus kuntayhtymän hallituksen pj
Osuuskunta Kankurin Ilon hallituksen pj
järjestöaktiivi