Valtiontalouden kehyskriisi: mitä teki substanssiministeri, eli valtiovarainministeri?

Talousarvion rakentaminen ja erityisesti talouden suuren kuvan muodostaminen on ehdottomasti valtiovarainministeriön toimialaa. Jäin ihmettelemään valtiovarainministeri Matti Vanhasen matalaa profiilia talousarviokinkereissä. Suu päälaellaan olivat pää-, sisä-, tiede- ja kulttuuri- sun muut ministerit. Valtiovarainministerin rooli olisi käsittääkseni lukea madonluvut valtion taloudesta. Miksi valtiovarainministeri ei ollut puolustamassa pitkäjänteistä taloudenpitoa. Hänhän on ministereistä ainoa, jonka virkakunta tuottaa aineistoa kokonaistilannetta ajatellen. Edes pääministerin koordinointirooli ei anna substanssia kävellä valtiovarainministeriön faktojen ylitse. Oliko valtiovarainministeri väärää sukupuolta?

Nyt luodaan draamaa yksittäisistä rahaeristä, ja kuittaillaan menneiden aikojen lasikattoja. Tällä ei ole mitään tekemistä valtion asioiden pitkäjänteisen hoidon kanssa. Onko nykyisten ministerien arvomaailma ja toimintatapa niin pikkusieluista, että “lasikaton rikkominen” ja siitä kuittailu on tärkeämpää kuin talous ja työllisyys? Kun todella tärkeitä asioita päätetään, vastuunkantajat unohtavat pikkuasiat. Tositoimissa haalitaan kaikki mahdollinen substanssi, jotta saadaan aikaan hyviä päätöksiä. Nyt hallituksen kehysriihestä jäi jäljelle paljon draamaa, läjä avoimia tai puoliavoimia kysymyksiä, kaunaa ja kiireellä kursittu “yksimielisyys”. Olisiko maan asioiden hoidossa tarvittu valtiovarainministerin substanssiviraston asiantuntemusta?

Pekka Reiman
Kuntavaaliehdokas