Lahden valtuusto haluaa MAL-miljoonat. Raha kelpaa, mutta kelpaavatko periaatteet rahoituksen ohessa? Ympäristöministeriön kertoo: “Maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimukset ovat sopimuksia, jotka valtio solmii suurimpien kaupunkiseutujen kanssa. Sopimuksilla tuetaan kaupunkiseudun kuntien sekä kuntien ja valtion välistä yhteistyötä yhdyskuntarakenteen ohjauksessa sekä maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisessa.”
Lahdessa on hymistelty pääsystä suurimpien kaupunkien joukkoon, rahasateeseen. MAL rahoittaa kaupunkiSEUTUA, ei kaupunkia. Mikäli otetaan kaupunkiseudun sote-yhteistyöasenne, MAL-sopimus saattaa poikia lisää McCarroneita: vastuuedustajia sitoo paitsi toverituomioistuimet, myös itse sopimus. Ympäristökunnatkin haluavat elävän ja hengittävän seutukunnan. MAL-henki voi kehittää Liisuakin “Kiinan kielletyn kaupungin” suunnitelmasta elävän ja hengittävän, seutukunnan keskustasuunnitelmaksi.
Lahti on korkealla oikeusasiamiehen moitelistoilla. Listoille pääsee venyttämällä rajoja asioiden juoksutuksessa. Tämä rasittaa seutuyhteistyötä: yhteistyö ei ole riemuparaati, elleivät kumppanit ole tyytyväisiä. Kannattaa muistaa Kuntaliiton nyrkkisääntö: parempi valmistella niin, ettei tarvitse valittaa.
Ehdokaskollegani ja naapurini Lasse Pakkanen kirjoitti asiallisesti Kivijärven koulun tilanteesta. Kouluverkon suunnittelu tukee Lahden asemaa oikeusasiamiestilaston kärjessä. Kivijärven koulun asemaa Lahden parhaana paikkana aloittaa koulutie ei kannata tuhota. Luonnon monimuotoisuus, pulkkamäet, hiihto- ja luistelu suoraan koulun pihasta ja turvallinen ympäristö ovat lähiasukkaiden käyttössä. Kivijärven koulu voisi olla MAL-hengessä luontoarvojen erityiskoulu. Keskustankin koululaiset voisivat käydä kokemassa luonnon kouluympäristöä ja -asennetta kivipihan sijaan. Tämä vastaa Lahden ympäristöpääkaupunki -statusta paremmin, kuin keskustan koulun liikenneriskien tunnelointi.
Pekka Reiman, kuntavaaliehdokas (KOK)