Viimeksi kulunut Covid-19 kausi, vuosi, on osunut kulttuurin toimijoihin. Niin myös koko yhteiskuntaan. Aiheen ympäriltä ovat useat alan toimijat nostaneet ääntään ja vaatineet toimia tilanteen helpottamiseksi. Tasavertaisuuden nimissä, asiaa on syytä tarkastella paitsi tässä hetkessä niin myös tulevaisuus näkymillä strategisesti.
Mitä tapahtuu tämän kaiken yhteiskuntia kurittaneen poikkeustilanteen jälkeen? Ovatko isot orkesterit kadonneet, teatterit maatuneet ja seitin peitossa? Entä yksittäiset artistit ja näyttelijät? Ovatko he selvinneet työttömyyskassan turvin ja toisiko tuska lisää tuottavuutta. Paradoksaalisesti on todettu jälkikäteen vuosisatojen taakse katsoen, että ’kurjuus on siivittänyt huipputuloksiin’. Sikäli kuin, missä tahansa kunnassa, on vielä jotain kulttuurin nälkää jäljellä, on hyvä ottaa puheeksi myös poikkeusajan jälkeiset toimet.
Tekijöitä on aina, uusia ja vanhoja. Yrittäviä nousee ja luovuus pulpahtelee. Mutta missä ympäristössä ilman vilua ja nälkää kulttuurin tekijät voivat toimia vastaisuudessa? Kuntavaalien jälkeen uudet valtuustot joutuvat arvottamaan monia asioita rinnakkain ja päällekkäin. Varojen niukkuus on todellinen ja kohdennuksille on käsiä ojossa. Siksi strateginen tarkastelu ja kuntien, kaupunkien, on otettava kulttuuriin panostaminen tosissaan. On tutkittua, että musiikki, kuvataide, esittävä taide, lisäävät hyvinvointia.
Monet kuuluttavat perusasioiden kunnossa pidon puolesta. Monet kenties jättävät aktiivisesti sivujuonteeksi mielletyn kulttuurin viestinnästä pois. Mutta se on edessä kuitenkin. Kulttuuriin panostaminen ja sen pitäminen strategisesti tavoitteissa yllä on investointi hyvinvointiin ja sitä kautta kustannusten hillitsijä myöhempiin sosiaalimenoihin.

Raimo Salovuori
Kuntavaaliehdokas