Lahdessa on 20854 yli 70-vuotiasta henkilöä (Kuntaliiton tilastot 2019). Luku on varmasti hieman erilainen vuonna 2021, mutta antaa hyvän perspektiivin siihen kuinka suuresta joukosta puhutaan. Tämä joukko ei välttämättä hallitse tietojärjestelmien hienouksia, vaihtuvia applikaatioita, lukuisia erilaisia some-navigoinnin polkuja eikä palveluiden ja asioiden hoitoa netin kautta. Tämä ikäpolvi, yli 70-v, eivät kaikki ole olleet työelämässä sellaisissa työtehtävissä, että it-taidot olisivat kulkeutuneet matkassa mukana eläkkeelle siirryttäessä. Kaikilla ei ole kännykkää, ei tietokonetta, ei läppäriä, ei tablettia- eli ei ”härpäkettä”, jolla pääsee kiinni palveluiden tarjontaan, osaamisesta puhumattakaan.
Kunta digitalisoi palveluitaan ja palvelumuotoilu lepää vahvasti digi-uskossa. Tässä vauhdin hurmassa on kokonaan unohtunut sana ”demokratia”, joka tarkoittaa sitä, että vielä noin 20 vuotta palvelut tulee suunnitella siten, että ne voidaan saavuttaa tavallisella lankapuhelimella, kirjeellä tai menemällä paikan päälle asioimaan. Siis ns. hybridimalli tulisi olla palvelumuotoilun lähtökohta, jolloin kunnan palvelut ovat tasapuolisesti saatavina kaikille asukkaille.
Digi-loikalla ei siis saavuteta vielä hetkeen aikaan säästöjä, joita sen on arveltu tuovan. Vieraantuminen ikäihmisistä ja heidän arjestaan synnyttää omituisia tilanteita kuten ohessa käyty keskustelu osoittaa terveyspalveluiden käytössä ” Voisimmeko soittaa teille lääkärin vastaanottoajan. Annatteko kännykkänumeronne? Ai, teillä on vain lankapuhelin, ei näillä kännyköillä voi niihin soittaa, laitamme ehkä kirjeen.” Surullista.
Suuri kysymys on kuntademokratiasta, kun digi-loikka hyppää yli 20 000 kuntalaisen ja palveluiden saavutettavuus häviää käden ulottumattomiin. Kyllä tähän sopii hyvin mottona ”kaveria ei jätetä” – kaikki pidetään mukana loikkimisesta huolimatta ja turvataan ne tärkeät kunnan palvelut myös ikäihmisille.
Marja-Kaarina Koskinen
Biolaboratoriolääketieteen maisteri
Opetusneuvos
kuntavaaliehdokas (kok)